Tuulen maku

Kuumaa asfalttia, kumia tarttuvaa
silmiä siristän kamelin selässä
matkan en loppua saa horisontista
kotkaakaan ei ole ystäväksein

Sateet oon jättänyt taa, kasket käryävät
orpojen maailman, talot vaativain
häämuja etsineen elämäin
tuulen maku kuivaa vaahdon suustain

Pystit olkoot siunatut
uusia lisää pystytän
maailman herraks tahdon
muut saavat levon kivestä