D'Airot

Pienen joen maa

Sina, niin kaunis, viivyt luonani,
Mesopotamian aurinko,
saikky, – kätket tuule tukkaan
kasvosi,
nolostuitko oikeasti?

Mieron tiet kiertanyt olen,
tutkinut isien tomut,
turhaan samaa päivää eläman
elänyt –
muistele enää en.
Vie minut täältä sinne
missä emoilla on voimaa
yhä synnyttää
urhoja kalliomaisia miekkoineen,
oi, pienen joen maa…

Rakas, jospa kuolisin nyt,
keitaalleko ohjaat sinä kamelit,
vuodatatko myrhaa haavoihini,
mattoon kirjavaan kääritko lepäämään,
ja tuuli nielköön tuhkani…

Pienen joen maa (1mb, download)


© 1998–2023