Karjalainen, 16.11.2005

Kansallisromantikko Jakobson ja hänen kohorttinsa
D'AIROT: Boheemi
E.JAKOBSON: Mielentilat (Periodika)

Enska Jakobsonin d'airot esiintyy Häivähdys Venäjää -tapahtumassa Joensuun Wanhassa Jokelassa tämän viikon torstaina kello 21.
KUVA: RITVA MELENTJEVA

Kaksintaistelu, bakkanaali, flanööri, haurea, rikkiviisas, katedraali, paasi, perisynti… Enska Jakobson luo sanavalinnoillaan suomenkieliseen rock-lyriikkaan aivan omaa maailmaansa. Jakobsonin laulujen minä on boheemi etsijä, joka vaeltaa kaupungin, laajemmin länsimaisen sivistyksen yössä ja koettelee koko ajan suhdettaan vastakkaiseen sukupuoleen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Ainoa paikoin mielessäkäyvä vertailukohta on CMX:n A. W. Yrjänä, hänkin Eino Leinonsa ja Raamattunsa tarkkaan lukenut mies. Toisaalta Yrjänä ei kirjoittaisi mummon parakista, räjähtäneestä vessasta tai pöntöstä, joihin Jakobson yleviä kuviaan törmäyttää.

Enska Jakobson taitaa olla edelleen ainoa henkilö, joka luo uutta suomenkielistä musiikkia Petroskoissa. Jakobson on puurtanut vuosia d'airot-yhtyeensä kanssa; Boheemi on kokoonpanon neljäs pitkäsoitto.

Musiikin ja rocklyriikan kirjoittamisen rinnalla Jakobsonilla elää kirjallinen tuotanto. Mielentilat-runokokoelma ilmestyi petroskoilaisen Periodika-kustantamon kautta hienossa epookkiulkoasussa.

Jakobsonin porvarillinen minä Jevgeni Bogdanov tunnetaan puolestaan Petroskoin yliopiston tutkijana, joka on perehtynyt L. Onervaan ja laajemminkin kansallisromanttiseen suomalaiseen kulttuuriin.

Petroskoin juomavesi

D'airojen musiikin pohjavireenä on aina soinut bluesrock. Kolmannen naisen hengessä rokanneen Kuolleen virren (1999) ja keveämmäksi sovitetun L acoustiquen (2002) jälkeen Boheemi on askel kohti sähköistä, tanssittavampaa mutta edelleen bluesista ammentavaa soundia.

Mukana on pari pitkää kappaletta, esimerkiksi nimiraita, joiden kehittelyssä on progressiivisen rockinkin elementtejä. Vahvimmalla maaperällä kokoonpano tuntuu kuitenkin olevan, kun kappaleet pysyvät ytimekkäinä ja niihin saadaan ujutettua ripaus funkrockia. Nautintoon ja T-piina ovat tästä esimerkkejä, ensinmainitussa on levyn koukukkain laulumelodia ja hieman Spin Doctors -henkeä, jälkimmäisessä santanamaisia, jalan vippasemaan saavia elementtejä.

Pauli Hanhiniemen inspiroimaa laulusoundiaan Enska Jakobson kehittelee entistä tyylittelevämpiin suuntiin. Ylärekistereissä vaikeroidessaan Jakobson ei ole mielestäni vahvimmillaan. Parhaalta hänen tulkintansa kuulostaa rokkibaritonimeiningeissä ja rauhallisemmassa blueshenkisessä jutustelussa.

Notkeasti soittava kitaristi Grigori Zimin saa levyllä jälleen erittäin näkyvän roolin. Reel-Vatagan Aleksei Derevljov, Talvisopien Fjodor Astashov, Revolverin Pavel Frolov ja d'airojen Grigori Zimin – mitä lienee Petroskoin juomavedessä, kun kaupunki on kasvattanut tällaisen kitaristileegion?

Maitovalaiden päät

Mielentilat-kirjassa Enska Jakobsonin runoilijaminä esiintyy rock-tuotantoa puhtaaksiviljellympänä ja kultivoituneempana. Sitaatteihin nousee Leinoa ja Onervaa, Baudelairea ja Verlainea.

Jakobsonia inspiroivat silminnähden Helkavirret, Kalevala, Raamattu, Nietzschen jumalhämärät, Karjalan Sanomien maaliskuisen haastattelun mukaan myös yhä enemmän juutalainen kulttuuri.

Harva runoilija totisesti huutaa enää eeliä, eeliä tai inspiroituu Simo Hurtan elämäkerrasta. Mielentilat voisi tukehtua eskapistisen epämääräiseen vanhojen aikojen kaipaukseen, mutta Jakobson huomaa keventää tunnelmia leikkisämpään ja eroottisempaan suuntaan, kun viiteryteikkö tihentyy läpikulkemattomaksi.

Pohjimmiltaan kokoelmassa puhuu iso kollikissa / armas poika yön ja päivän, joka ikuisena romantikkona näkee naisen rinnankärjet torkkumassa kuin maitovalaiden päät.

Kirjan loppuun Jakobson liittää esitelmänsä Karjalan suomenkielisestä etnofuturismista, aiheesta, josta häntä on tutkija Bogdanovina kuultu muun muassa Joensuun kirjallisuustapahtumassa 2002.