Vuosi 2006

• E.Jakobson: laulu, kitara, huuliharppu
• Grigori Zimin: kitara laulu
• Aleksei Koblikov: basso
• Jevgeni Klimov: rummut

Alkaneen vuoden merkit ovat omiaan kertomaan, että d'AIROTin poikajalat ovat viimein kasvaneet ulos neljästä boheemihenkisestä kenkäparista. Kolme vuotta sitten alkanut kotikutoinen rizorgimento oli hengeltään ylvästä, mutta kulki viime vuosisadalla hankituissa Kuolleen virren vuotavat kengät jalassaan. Niistä anturoista oli tavaraksi puolentoista sesongin ajan eli niin kauan kuin kollektiivi säätöi rahaa uutuuksiin. Uudenlailaisista kulkimista saatiin kirkasväriset, ne viestittivät intoa, ulkopuolista loistoa, mukavuutta vähiten. Betoniin prässättiin merkit 2005 alussa, minkä jälkeen ne kestivät vielä yhden täysimittaisen keikka- ja treenikauden vaikka sen lopussa kävelystä alkoi tulla epävarmaa.

Tosin aikustuneet jalkaterät tarvitsevat aivan erilaisia pohjallisia, ilman koristeellisuuksia ja liiallisuuksia, jotka kuuluvat nuoremman iän täytteisiin. Perheellistyvä ja musiikillisesti entistä tukevammaksi tuleva d'AIROT yhä päättäväisemmin pysyy aikoinaan valitsemassaan klassisessa tyylissä, joka, kestää vastoinkäymiset, kiivaat peitsen taitot sekä monet kieltämykset, lattioille yöpyminen ja pikanuudelit. Alkavan rokkisesongin lähtökuopaksi sekä keskeisimmäksi kenkäpisteeksi on neljännen kerran tulossa Suomen Oulu, jonka ihmisten, rokkimiljöön ja ystävien roolia orkesterin kohtalossa on vaikea yliarvioida. Toisaalta niitä kuuluja boheemikenkiä, jotka eivät ole kertaakaan pettäneet näinä aikoina, kukaan ei ole aikeissakaan viedä tunkiolle. Niissä pääsee vielä useammankin keikan liuhottamaan, niin pitkään kunnes tarpeettomana heitetään menemään itse laatikko, jonka kyljessä kissankirjaimin seisoo SONOPRESS SPb.